maanantai 31. maaliskuuta 2014

Nauruntäyteinen viikonloppu!

Huippuihana viikkonloppu takana!

Perjantaina sain extemporee idean lähteä tekemään "jotain jonkun kanssa" - tarkoittanee sitä, etten halunnut könöttää yksin kotona vaan päästä ihmisten ilmoille. Tilanne ratkesi kovinkin äkkiä kun yksi ystävistäni ilmoittautui vapaaehtoiseksi "leikittäjäksi" ja kutsui saunan kautta kuppilaan.

Enpä osannut odottaa, että saunassa mua odottaa aivan järjetön treenimotivaatio -> meneppä saunaan leidin kanssa, jolla on (kolmesta lapsesta huolimatta) sitkeä treenitausta = täydellisen lihaksikas ja vimosen päälle timmi kroppa. Istu siinä nyt sitten niiden pikipinkeiden pakaroiden ja tikitimmien lihasten vieressä omien tekoselityksiesi kanssa ;)
Meinasin ampaista salille siltä istumalta!!!

No ihan toimettomana en sentään ole ollut, sillä lenkkejä on tehty ja crossfitissäkin käyty. Nyt vaan jokin selkeä treenisuunnitelma niin avot! Ja kovaa duuniahan se vaatisi päästä siihen tavoitekuosiin. Ei paljon ajatusleikit auta!

Koitti lauantai ja Rintasyöpäyhdistyksen järjestämä "liikuntaviikonloppu" = aivan järjettömän huikea päivä (+yö) syöpämuijien kanssa <3 Sain taas mahdollisuuden ja kunnian tutustua uusiin, niin huikeisiin tyyppeihin <3
Ilta huipentui kylpylän "tansseihin" jossa pöytämme oli merkitty aavistuksen "karskilla" kyltillä - joten tuunasimme sitä hieman myyvemmäksi.

Rintayhdistys
Sitten pakko taas hehkuttaa "nettilöytöäni" !!
Olen ollut vailla salikenkiä jo pidemmän tovin. Nöyrästi olen treenaillut teinivuosina ostamillani adidaksen tennareilla näihin päiviin asti, mutta nyt tein taas löytöjen löydön!

Lonsdale <3
Siinä ne on <3 Lonsdale boxing -kengät!! Suomessa näytti maksavan lähemmäs 70 (!!) euroa kun taas englannista tilattuna (www.sportsdirect.com) hintaa kertyi "huimat" 20 e!! 
Kyseisessä putiikissa on muutenkin ihan kelpohintaisia vaatteita, eikä postimaksutkaan päätä huimaa!
Suosittelen <3

Tänään on vietetty poikani 5 -vuotissyntymäpäivää ja kyllähän se taas pisti miettimään kaikenlaista. Sitä kummasti aina herkistelee lasten syntymäpäivinä näiden kliseisten "mihin tämä aika on mennyt" -kysymysten äärellä.
Enpä olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut, miten paljon extrahypersuperlisäenergiaa elämääni oli tulossa.
On tuo iki-iloinen iki-liikkuja vain super rakas <3

Ja nyt tämän ihanan palleron kainaloon ->

<3
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Levoton mutta onnellinen

Ah - mitä kevään tuntua ilmassa! Ja mielikin on kyllä sen mukainen :)
Ei kuitenkaan vielä niin paljon, että olisin saanut treenikautta aloitettua - kuinka HITOKSEEN turhauttava voi ihmismieli olla.
Olen keskellä niitä kaikkein tyypillisimpiä selityksiä - lastenhoito-ongelmista ajanpuutteeseen. Sen verran pitkälle olen jo kuitenkin päässyt, että olen saanut varattua tälle viikolle kolme crossfit tuntia, mutta aika yllättävää, että olen joutunut perumaan niistä kaksi. Voi nolous!
Perjantain tunti olisi vielä varattuna ja sinnehän perkele mennään vaikka väkisin!

Ihan toimettomana tässä ei kuitenkaan olla oltu, sillä aloitin koirani Kinan kanssa Agilityharrastuksen alkeiskurssin merkeissä. Eipä voi muuta sanoa kuin että VAPISKAA PUUDELIT - Kina on saapunut agilitymaailmaan! <3
Ensimmäinen kerta meni ihan täydellisesti. Kun Agilitykentällä vilahtaa nakki, ei Kinalle jää yksikään suoritus puolitiehen ;)
Enpä voi kuin lämpimästi suositella kyseistä lajia ihan jokaiselle koiran omistavalle <3

Väsynyt harrastaja
Nyt on pakko hehkuttaa yhtä sisustuslöytöä jonka tein muutama viikko sitten.
Olen tunnetusti erittäin suuri "pöllöfani" ja kerään itselleni kaikenlaista "pöllökivaa" silloin tällöin. Noh - yksi kaunis päivä sain vision pöllöaiheisesta seinätarrasta, jota lähdinkin metsästämään siltä istumalta - kuten yleensä mulla on tapana.
Löysin aiiiiivan täydellisen massiivisen seinätarran pöllökuvilla varustettuna eräästä suomalaisesta verkkokaupasta, mutta hintaa kyseisellä tarralla olikin rapiat 40 euroa. AIVAN liikaa meikäläisen lompakolle...
Hetkellisen epätoivon jälkeen löysin kuin löysinkin tismalleen saman tarran Ebaysta. Ja nyt tulee se paras osuus - nimittäin HINTA! Postikuluineen 14 EUROA! Voin sanoa, ettei ole laisin viimeinen kerta kun käytän kyseistä kauppapaikkaa <3

Ja siinä se nyt nököttää - keskellä olkkarin seinää - isona, mutta ihan täydellisenä

Pöllötarra
Ja KYLLÄ - mä tiedän että se kuuluisi lastenhuoneeseen mutta EI - mä en halua sitä lastenhuoneeseen. Mä halusin sen mun olkkariin <3
Mummu sanoi, että sehän on ilmiselvä "elämänpuu" - ja todentotta, se on täydellisesti mun elämän puu - pikkusen levoton mutta niin onnellinen <3

P.S. Jos jollain ois vinkkejä miten herättää toi mun köyhä orkidea taas henkiin - ideat otetaan vastaan <3

Päivieni karvainen ilo <3

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kilpailukokemuksia!

Täällä ollaan - uskokee tai älkää!

Ihan pakko kertoa heti alkuun yksi varsin opettavainen juttu.
Olen jo vuosia ollut innokas kilpailuihin osallistuja ja silloin tällöin aktiivisuuteni on myös tuottanut jonkinlaisia tuloksia -> palkintoja.
Noh - viime viikolla menin ja otin osaa yhden radiokanavan kilpailuun jossa palkintona lupailtiin entistä nuorekkaampaa ja heleämpää ihoa. Noh - tapani mukaan vuodatin perusteluihin syöpää myöten _kaiken_ voittomahdollisuuksia parantaakseni. Vaikkei tässä nyt ikäloppuja ollakaan niin miksei sytojen runtelemat kasvoni hieman voisikin kaipailla pientä kasvohoitoa?

En sitten tullut sen tarkemmin palkintoa katselleeksi ja juuri kun painoin "lähetä" nappia, silmiini osui karu totuus: "VAMPYYRIHOITO" - tuo melkoisen nimenkin jo omaava "hoitomuoto" jossa ilmeisesti imaistaan potilaasta putkilo verta, käsitellään sitä ja tuupataan takaisin täytteeksi ryppyjen alle! OIKEESTI!?
Jos siinä kohtaa olisi ollut "peruuta osallistumisesi" -mahdollisuus käytettävissä, olisin todellakin sen mahdollisuuden käyttänyt.
Toistaiseksi ei ole voitto kohdalleni osunut ja nyt sopii vain toivoa, että asia pysyy myös niin! EI vampyyrihoitoja meikäläiselle - KIIITOOOOOS <3
Mitä tästä opimme? LUE PALKINTO ennen osallistumista.

Noh - nyt on kyllä pakko samaan syssyyn hehkuttaa sitten varsin onnistunutta kilpailukokemusta. 
Voitin nimittäin pari viikkoa sitten radiokilpailussa 250 euron arvoisen hotellilahjakortin, joka sisälsi täydellisen hotelliyön lisäksi 100 euron illallislahjakortin, sekä kuohuviiniä ja hedelmäkorin huoneeseen.
Syy miksi voitin tämän palkinnon, oli se, että kerroin upeasta ystävästäni, joka rykäisi itselleen tukikaljun, kun sytostaatit veivät hiukseni Ei siis liene epäselvää, kuka lähti kanssani nauttimaan palkinnosta <3

Hotellihuone oli UPEA - illallinen TÄYDELLISTÄ ja yöelämäkin täytti kyllä odotukset täysin.
Arjen irtiotto ihan parhaimmillaan <3

Sokos Hotel LAHTI :)

Tukka ylös ja radalle!
Englanninkielen harjoittelut etenevät pikkuhiljaa kotikonstein. TV -sarjat katsotaan nyt tekstittä (todellisuudessa tekstejä ei varmaan saa edes pois? mutta en vain kertakaikkisesti lue niitä)
Internetissä on myös paljon mahdollisuuksia päästä keskustelemaan englanniksi ja olenkin hyödyntänyt myös niitä.
Toistaiseksi englanninkieli sujuu äärimmäisen hitaasti ja räpiköiden, mutta toiveet ovat korkealla tulevan kesän suhteen :) Ei tästä vaan pääse kuin ylöspäin <3

Mitä elämäntapamuutokseen tulee - ei tässä oikein mitään ole tapahtunut. Suunnitelmia on, mutta toteutus on vaiheessa.

Näillä mennään, joten hitokseen ihanaa päivää kaikille <3

torstai 13. maaliskuuta 2014

Vanha koira ja uudet temput.

Pärskis!
Olen todella luullut olevani kipeä jo useamman viikon, kunnes eilen ymmärsin, että kyseessä onkin perus kevätallergia. Toihan se aurinko näitä huonojakin puolia tullessaan kun Leppä-pirulainenkin aloitti kukinnan jo täydellä tohinalla. Ei siis mikään ihme tällaiselle astmaatikolle ja allergikolle että nenä on tukossa.
Tilanne korjattu jokavuotisilla allergialääkkeillä ja nyt uskaltautuu taas siirtyä takaisin crossfitinkin pariin!

Nyt on kyllä tämän muijan impulsiivinen persoonallisuus päästetty totaalisen irti! Muutamassa päivässä voi tapahtua kaikenlaista jännittävää! :)

Yksi suurista haaveistani on ollut sujuva englanninkielen taito - jota minulle ei siis tosiaankaan ole suotu. Tokihan sitä on tullut opeteltua englantia peruskoulussa, mutta siitäkin huolimatta liian paljon on päässyt unohtumaan ja sen myötä pelko puhua/kirjoittaa on aika isosti läsnä.
Nyt on tullut kuitenkin aika voittaa pelot ja tehdä jotain konkreettista asian eteen.... (Muutakin kuin valittamista....)
<3
Voi kyllä vain - lähden syksyllä kielimatkalle Englantiin! <3

Suunnitelmani on seuraavanlainen:
Kesäksi hakeudun jonkin sortin kesäkurssille saadakseni hieman tuntumaa kieleen ja syksyllä lähden sitten harjoittelemaan opittua TATTADADAAAA Englantiin.
Reissussa oppilaat majoitetaan paikallisiin perheisiin, joten kommunikointi englannin kielellä lienee välttämätöntä. IIK!
Olen ilmoittautunut alustavasti viikon reissuun, mutta kieltämättä kahden viikon vaihtoehto houkuttelee. Siispä jos äidilliset velvollisuuteni (sekä lompakkoni) antavat myöten, saatan viipyä kahden viikon verran.

Tässä sitä nyt ollaan - jännityksissä ja malttamattomana - mutta niin onnellisena siitä, että nyt vihdoinkin haaveeni toteutuu! Sopinee vain toivoa, että vanhakin koira voi oppia vielä uusia temppuja....

Näihin kuviin - näihin tunnelmiin... Hurjan ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kypäräkuohu!

Nyt on kyllä venynyt kirjoitustauko aivan luvattoman pitkäksi! Skarpin paikka - vaikka mitäpä sitä tyhjää höpisemään...

Crossfit -alkeiskurssi suoritettu "kunnialla" ja ensi viikolla alkaa sitten jatko-osuus. Laji on kyllä varsin mieleinen, mutta jatkaminen jatkokurssin jälkeen lienee tällä hetkellä mahdotonta. Ei ole ilmainen laji ei...
Alkukevät mennään siis lompakkoystävällisemmin - mm. lenkkeillen. Jonkin sortin lihaskuntotreenejäkin olisi hyvä väkertää. Tässä riittää suunnittelua.

Nyt on pakko avautua asiasta, joka kertakaikkisesti saa mieleni kiehumaan. 
Taittaessani työmatkaani pyörällä tai kävellen, vastaani kulkee valtavasti pieniä ja isompiakin pyöräileviä koululaisia. On äärimmäisen huolestuttavaa, että valtaosalla näistä pyöräilijöistä ei ole kypärää päässä.
Ensimmäinen ja tärkein kysymys lienee MIKSI? 
Siksikö, ettei lapsi halua sitä syystä tai toisesta pitää vai siksi, ettei kypärää ole?
Heti tuli mieleeni, että miksi ihmeessä vanhemmat eivät huolehdi, että lapsi ja pyörä eivät poistu pihasta yhtä matkaa, ennen kuin kypärä on päässä? 
Hetken päästä jo tajusin, etteivät monetkaan vanhemmat ole tietysti kotona vahtaamassa kypärän sijaintia lasten lähtiessä kouluun. Silti sitä jotenkin ajattelee asiaa vain simppelimmin - pyörä ei liikahdakaan pihasta jos kypärä ei ole päässä. PISTE.
Ja ohjeita noudatetaan.PISTE.

Vieläkö lapset ajattelee kypärän olevan "tyhmän näköinen"? Jos näin, mistä se malli tulee? Meiltä vanhemmilta?
Jep - valitettavan moni vanhempikin jättää kypärän laittamatta ihan vain ulkonäkösyistä eikä liene ihme, että sama ajatusmaailma välittyy helposti lapsiin.

Haastankin tällä kertaa kaikki vanhemmat miettimään näinkin halvan henkivakuutuksen tärkeyttä. 
Käytetään kypärää ja katsotaan että lapsosetkin käyttää. <3
P.S. Niitä on nykyään vaikka ja minkämoisia. Näppärimmät voi vaikka vähän tuunailla...

Tässä tämän illan "saarnat" :) Nauttikaahan viikonlopusta <3

yllättävä saunakaveri <3