Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

Dreenit vähenee - olo kevenee!

Lisää hyviä uutisia!!!
Kaksi dreeniä poistettiin tänään ja mieli on aivan huikea. Jostain syystä tuo yksi jäljellä oleva dreeni ei enää edes ota päähän - niitä on kuitenkin VAIN YKSI (alkuperäisen viiden sijaan) <3
Sain tuunattua tuon jäljellä olevan dreeniletkun kieputtamalla sen ympärille mustaa kinesioteippiä ja sujautin dreenipussin kätevästi mustaan pikkuiseen laukkuuni. Nyt mennään sitten kassialmana torstaihin asti. Eipä tarvitse kauppareissulla muiden ihmisten tuijotella putkessa kulkevia kudosnesteitä.... Torstaina olisi tosiaan aika haavapolille, jossa poistetaan enää tuo jäljellä oleva dreeni ja tämän lisäksi tarkistetaan nuo aikaisemmat dreenikohdat, jotta leikkaushaavat eivät ole keränneet enää kudosnestettä ihon alle. Tarvittaessa kudosneste poistetaan punktoimalla, eli perinteisellä neula+ruisku -meiningillä.
Mitenkä se viime yö sitten meni? No viime yö meni NUKKUESSA <3  Vaihdoin pokkana illan panadolin panacodiin - voi sitä väsymyksen tunnetta ja kipujen vähyytt…

Vain kahden kummun tähden.

Pääsin eilen kotiin! <3 Lääkäri kävi kuulemassa toiveeni ja kertoi aluksi, ettei voi mitenkään kotiuttaa vielä, mutta saisin mahdollisuuden päästä ns, "kotilomalle" yhdeksi yöksi - sairaalaan tulisi palata heti aamu kahdeksalta. Pelkästään tuo ehdotus kuulosti lähes täydelliseltä, joten tartuin tarjoukseen. Lääkäri poistui huoneesta ja palasi lähes samantien takaisin toteamaan laskeneensa sairaalapäiväni väärin - "sinut voidaan kotiuttaa tänään sittenkin." Voi sitä helpotuksen määrää!
Lapset kävivät visiitillä vielä ennen kotiuttamista ja voi sitä onnen määrää kun pääsin heitä halaamaan <3  5 - vuotias ikiliikkujapoikani teki viereeni sairaalasängylle pesän johon käpertyi ja sanoi: "Äiti - mulla oli sua tosi kova ikävä" ja kun kerroin hänelle tuntevani ihan samoin, hän kuiskasi: "Mulla oli vielä enemmän <3"
Kotiutuminen alkoi ja sain kummuilleni hoito-ohjeet. Pienenä shokkina tuli ohje, jonka mukaan tulee nukkua selällään seuraavat nel…

Osastopäivä 4 - toivottavasti viimeinen (päivä osastolla)

Sattuipa eilen niin, että osasto jossa olin toipumassa oli ruuhkautumassa, joten sain siirron toiselle osastolle. Eikä laisin huono siirto tämä - pääsin nimittäin oikein HEMULIN huoneeseen ;) Tämän lisäksi huoneessani on vain yksi erittäin miellyttävä huonekaveri, joten asiat siis siltä osin erittäin kunnossa. Yö meni aivan julmetun huonosti. Valmistauduin liian pirteänä tulevaan yöhön kuunnellen spotifyn unimusiikkia, jonka uskoin rentouttavan, mutta surullinen pianomusiikki toikin tunteet pintaan. Siinä sitten itkua tihrustelin samalla kun yritin saada unta. Hylkäsin kuulokkeet sen siliän tien ja vaihdoin ne korvatulppiin - surullinen pianomusiikki vaihtui omiin surullisiin ajatuksiin. Ja kun vihdoin ja viimein sain unen päästä kiinni, unet käsittelivät tietysti taas negatiivisia tunteita rakkauselämässä ja herääminen sellaisiin uniin on varsin ahdistavaa - etenkin yksin sairaalassa. Olisikin ollut vieressä joku jonka käteen vain tarttua.
Aamulla päätin jättää pahan yön taakseni ja…

3. osastopäivä

Huh - melkoinen urakka taas, että saan viritettyä puhelimen laturiin ja läppärin syliin kirjoittamista varten. Mutta mä pystyin siihen - vihdoinkin ilman apua <3
Olenhan mä melkoinen näky näiden veristen dreeniletkujeni kanssa, jotka kulkevat mukanani muovikassissa kun siirryn paikasta toiseen. Puhumattakaan mun viimeksi tiistaina pestystä tukasta. Mun suurin unelma tällä hetkellä taitaa olla, että pääsisin suihkuun ja nyt odotankin tuomiota kiertävältä lääkäriltä. Pesulaput ja käsisuihkukaan kun ei kykene ihmeisiin. Ongelmana lienee kuitenkin nuo dreeniletkut, joita on vielä "liikaa". Pidetään siis peukut pystyssä, että osa leikkaushaavoista kerää jo tarpeeksi vähän kudosnestettä, jotta dreenejä saataisiin tänään poistettua edes osittain. Muutoin toipuminen on hoitohenkilökunnan mielestä sujunut odotettua paljon paremmin. Täten sain myös lääkäriltä eilen hyviä uutisia - mikäli kaikki sujuu yhtä hyvin jatkossakin, pääsen jo maanantaina kotiin! Siis 5 päivän kuluttua leik…

Nappiin meni!

Noniin - ensimmäinen hetki kun leikkauksen jälkeen jaksan avata läppärin kannen. Josko sitä jotakin saisi tänne vähän raportoituakin :)

Keskiviikkona siis leikkaus alkoi odotetusti aamukahdeksalta ja muija tietysti totaaliseen uneen.  Tämän jälkeen kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Leikkaus sujui odotetusti, vaikka hieman venähtikin yli 8 tunnin. Tämä tiesi äidilleni lisäjännitystä ja sairaalalle puhelinlinjojen tukkoisuutta. Muija heräsi kuitenkin odotetusti ja bonuksena tietysti onnistuneet boobsit! 
Täytyy sanoa että olen kaikin puolin todella iloinen, vaikka olo onkin kuin jyrän alle jääneellä. Liikkumaan en vielä omin avuin (enkä oikein vielä muidenkaan avuin) pysty, mutta kyllähän se mieltä virkistää, kun hoitajat kerta toisensa jälkeen tulevat tarkastamaan työntuloksia sanoin: "nää on siis aivan mahtavat - kertakaikkisen siistit" :D
Tässä on nyt kohta kaksi vuorokautta makoiltu selällään lähes samassa asennossa. Eilen kipasin seisaallaan pari sekuntia - vaan järj…

Tunnit vähenee, leikkaus lähenee.

Huhhuh mikä päivä - eipä ole järin ehtinyt jännitellä.
Aamu alkoi merkkiainepistoksella Meilahden sairaalassa tämän samaisen sekopäisen tukikaljuystävän kanssa - aivan kuin lähes kaksi vuotta sitten.

Ei sitä voi kuulkaa sanoin kuvailla, miten näinkin jännittävästä päivästä voi ystävän tuella saada melko hauskan reissun aikaiseksi. Naurua riitti ja itkuilta vältyttiin.

Merkkiainepistoksen jälkeen odotettiin kaksi tuntia merkkiaineen kulkeutumista vartijaimusolmukkeisiin (jotka poistetaan ja tutkitaan leikkauksen yhteydessä syövän poissulkemiseksi) ja lopulta gammakuvattiin "löydöt".

Tämän jälkeen suuntasimme Töölön sairaalaan, jossa kävin sekä verikokeissa, että valokuvauksessa tulevaa leikkausta varten. Paljas ylävartaloni kuvattiin siis leikkausta varten ja uudet kuvat otetaan kuulemma leikkauksen jälkeen. Ei aavistustakaan miksi, mutta varmaan jotakin varten. Otaksun.

Pääsin tapaamaan anestesialääkäriä ja kahta leikkauksessa ilmeisesti avustavaa kirurgia. Kyseiset kirurgi…

Mennyttä ja tulevaa. Pelottaa.

"Pelottaako?" Pelottaa - niin perkeleesti.
Heräänkö nukutuksesta laisinkaan? Epäonnistuuko leikkaus? Onko syöpä uusinut?
Mitä lähemmäs leikkaus käy, sitä enemmän mietin, onko päätökseni ollut turhamainen. Tiedän, että päätös terveen rinnan poistosta on vähintäänkin järkevä, mutta entä korjaustoimenpiteet? Onko kaksi rintaa kaiken tämän paniikin ja riskien arvoista?
Ei aavistustakaan.
Koska viimeaikaiset ajatukset ja paniikit ovat aiheuttaneet melkoista ahdistusta, oli viikonloppuna pakko maksimoida rentoutus mökkimaisemissa.

Järvimaisema, sauna, iltanotski, kalastus, ruoka, hiljaisuus - ja se tunne, kun sä siinä notskilla istut ihan hiljaa ja mietit mennyttä - olo on onnekas. Ja sit sä mietit tulevaa - ja se vahvin tunne on pelko. Sä et tiedä tulevasta mitään. Sä vaan toivot ja samalla pelkäät. Ja sit se joku tarttuu sua kädestä kiinni - ei sano mitään - on vaan siinä. <3
Siitä ainutlaatuisesta hetkestä ei oo kuvaa, mutta seuraavan päivän notskihetkestä on. Ei niin herkk…

Pikkusen kilahtanut

Vähiin käy ennen kuin loppuu - 6 yötä leikkaukseen. Vaan mitkä ovatkaan päälimmäiset fiilikset?
Sana "sekoamispiste" kuvaa ehkä parhaiten ajatuksiani tällä hetkellä ja kuinka ollakkaan läheiseni saavat siitä osansa.
(Erityismaininta eräälle _erittäin_ sinnikkälle pjöntölle <3 ) Äitini antoikin jo osuvan nimiehdotuksen seuraavaa blogiani varten: "Pikkusen kilahtanut" - ja allekirjoitan täysin.
En olisi ikinä koskaan voinut edes kuvitella tällaista stressin määrää, mikä elämässäni vallitsee tällä hetkellä. Ruoka ei maistu ja mielialani vaihtelee ahdistuksesta järjettömään onnentunteeseen - ja kaikki tämä vain yhden vuorokauden aikana. Herää vain kysymys, aiheuttiko edes syöpä tällaista sirkusta pääni sisällä? Pitänee lukaista Kutsumaton vieras läpi ja tutkia, kuinka hyvin se aika ne muistot kullittaa.
Jotta saan edes jonkinlaisen ajatustenpuhdistuksen pääni sisällä, on otettava järeät keinot käyttöön.
Ensimmäisenä JUOKSU!
Tuo niin PERKELEEN ÄRSYTTÄVÄ, mutta niin T…

Kirurgin odotettu puhelu!

Aijai sitä riemun määrää kun puhelin pirahti!
Kirurgi sanoi katsoneensa tutkimuksien tuloksia ja kuvia useamman eri tahon kanssa ja päätyi seuraavaan raporttiin:
Kuvissa tosiaan näkyy tätä aiemmin puhuttua "tehostumaa" ja muutoksia jotka vaativat seurantaa. Tai vaatisi seurantaa, jos multa ei oltais poistamassa tuota räpylää kolmen viikon kuluttua. Eivät siis ensisijaisesti epäile syöpää, mutta haluavat poissulkea sen joka tapauksessa.
Lääkärit päätyivät siis tekemään vartijaimusolmuketutkimuksen kainalosta leikkauksen yhteydessä. Menen siis leikkausta edeltävänä päivänä hakemaan  rintaan merkkiainepistoksen, joka sitten kulkee kainalon imusolmukkeisiin ja täten merkitsee nämä vartijaimusolmukkeet. Kyseiset imusolmukkeet poistetaan leikkauksen yhteydessä ja tutkitaan leikkauksen aikana - kuten tehtiin tuolle oikeallekin puolelle kaksi vuotta sitten. Mikäli imusolmukkeista löytynee syöpää, tyhjennetään kainalosta leikkauksen yhteydessä myös muut imusolmukkeet.
Eihän tässä ny…

Kesä tuli kesä meni.

Kesä tuli - kesä meni :)
Valtavan nopeasti on aika mennyt. Tuntui, että viime kerralla kirjoittaessani korjausleikkaukseen oli vielä piiiiiitkä aika ja nyt yhtäkkiä ravaan jo kaikenmaailman tutkimuksissa leikkausta varten ja itse operaatiokin on jo KOLMEN VIIKON kuluttua! Huhhuh...
Viikko sitten koitti leikkaukseen valmistautumisen ensimmäinen vaihe - rinnan alueen magneettikuva. Äitini oli mukanani ja tutulla kaavallahan siellä taas pötköteltiin putkessa luurit korvilla, otsa kiinni laverissa. Pientä nauruntirskahdusta aiheutti hoitaja, joka kehoitti asettamaan "rinnat niille suunniteltuihin koloihin" - noh, se laittaa ken pystyy :D 
Eilen oli sitten mammografian ja ultran vuoro, joka ei sitten mennyt ihan niinkuin strömsöössä olisi tapana. Radiologi aloitti ultrauksen oikealta (leikatulta) puolelta ja totesi ultratessa: "Juu - ei täällä mitään näy, kuten ei näkynyt tällä puolella magneettikuvassakaan". Jo siinä kohtaa korvaan särähti erityisesti kohta "täll…