Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Alku aina hankalaa, lopussa epätoivokin seisoo....

Ääni alkaa pikkuhiljaa palautumaan (sori kaverit) ja uskaltauduinkin tänään piiskaamaan joulupöhöjä salitreenillä. Treeni kulki vähän laiskahkonlaisesti mutta se olikin treenitauon jälkeen odotettavissa.  Tarkoitus olisi nyt tähdätä 4 krt / viikko treeneihin ja mitalit kyllä lähtee jakoon jos saan tämän onnistumaan kaiken muun arjen hulinan keskellä.  Lienee siis aika opetella suunnitelmallisuutta.
Sain mörökölliltä pientä lisämotivaatiota treeneihin. Taivaallisen makuista palkkaria ja täydellisen näköiset smart shakerit <3 Nyt hankintaan lähtee vielä vetoremmit (ettei vaan jostain löytyis turkoosinsävyisiä..... ?) koska puristusvoima ei kertakaikkisesti riitä mm. maastavetoihin. (Kuulostipa ammattimaiselta)
Vuosi lähenee jälleen loppujaan ja taas olisi ensi vuodeksi toiveessa vähemmän tapahtumarikas aikakausi.  Tällä luonteella se tuskin lienee kuitenkaan mahdollista. Siinä vaiheessa kun meikäläisen elämässä lakkaa tapahtumasta, olkaa hyvät ja tarkistakaa pulssi.
Ikäväkseni joudu…

Kel onni on...

Jumanpuudeli nyt se joulu on jo takana! Eipä sitä ihan valtavia määriä ehtinyt stressaamaan, kun ei asiaa sen enempää ajatellutkaan etukäteen. Vaan kyllä se silti on jokseenkin helpotus että seuraavaan on taas vuosi aikaa.
28 aikaisempaa vuotta olen viettänyt perinteistä joulua vanhempieni luona ja niin tein myös tänäkin vuonna. Äitini on "ei ihan vain pikkusen kilahtanut, vaan aivan järjettömän kilahtanut" -jouluihminen. Olen yrittänyt monesti ihmisille kertoa, miten lapsuudenkotini on joka vuosi koristeltu viimeistä piirua myöten Jouluksi ISOLLA JIILLÄ. Annetaanpa pieni esimerkki äidin ja iskän jouluisesta keittiön ikkunasta. Ja sen verran mainittakoon, että näihin ns. "tykkäämispipareihin" on myös lapsien (puolisoineen) ja lastenlapsien lisäksi päätyneet myös koirat sekä exät (mikäli yhteisiä lapsia) uusine puolisoineen.
Jos luulitte, että tämä oli Joulua isolla JIILLÄ - olitte väärässä. Tänä vuonna äiti meinaan räjäytti potin - väkertämällä tonttulakit myös ÖL…

Joulu tulee - mikä yllätys.

Eilen käyty PT -tapaamisessa ja kuinka ollakaan Inbody mittaus ei antanut mitenkään imartelevia tuloksia. Juu, ei sitä rasvaa liikaa ole, mutta eipä liiemmin lihastakaan. Nyt painoa vaan nousuun ja lihasta kehiin! Jatkan jo vuosi sitten laadittua nelijakoista ohjelmaa sen monipuolisuuden vuoksi, joten katsotaan miten muijan käy. Pukuhuoneessa kotiin lähtiessäni pääsin osoittamaan taas loputtoman älykkyyteni kanssatreenaajille riisuessani salikengät jalasta ja pukiessani ne siltä istumalta myös takaisin. Siinä sitten salikengät jälleen jalassa ihmettelin että mikä meni vikaan. Toissapäiväinen spinning -kokemus oli huomattavasti aikaisempia positiivisempi. Ehkä jopa siitä syystä, että pysyin hengissä koko "tunnin" ajan sekä onnistuin saamaan pyörän päälle jonkin sortin hikilammikonkin. Naapurin pyörään sellaista ei ilmestynyt 45 minuutin tunnin aikana. Hyvän musiikin ja hyvän draivin myötä aion mennä kokemaan tämän uudelleen. <3 Nyt on vähän sellainen olo, että jos joulua …

Melkein yllättävä salikausi on avattu.

Täällä sitä ollaan, ihan mummona tänään herätty jo klo 04.00. Tunti meni pyöriessä ennen kuin luovutin ja nousin aamupuuhiin.
Salikausi on avattu eilen (ties monennenko kerran) ja kuinka mieletöntä olikaan palata tutulle ja turvallisen pikkuiselle kyläsalille. Mukaan lähti myös Personal Kiduttaja, joka sai osakseen ehkä vähän kyseenalaista palautetta. Kehoitin vähemmän hienovaraisesti, kirosanojen siivittämänä kyseistä henkilöä lopettamaan mulle puhumisen ja ohjeiden antamisen - ja samalla tarvitsevani häntä kipeästi jatkossakin vastaavassa tehtävässä. Eläköön naisen mieli (ja miehen kärsivällisyys) <3
Tänään tiedossa olisi spinning - laji jota vihaan sydämeni kyllyydestä ja yksinkertaisesti vain siitä syystä, että joka ikinen kerta 10 minuutin hikituskan jälkeen tulee valtavana yllätyksenä, että takana on vasta lämmittely. 
Koska levoton luonteeni vaatii kuitenkin vaihtelua, on salitreenin kylkeen otettava muitakin liikuntamuotoja. Tässä kohtaa voidaankin iloita maalla asumisen h…

Olipa kerran eevertti.

Teen varmaan jotain megaennätystä nyt lyhyen kirjoitusvälin suhteen, mutta niin oli tapahtumarikas päivä eilen, että on aivan tajuton polte tulla jakamaan tämä "ei mennyt niinkuin strömsössä" - vaihe elämästäni teillekin.
Siitäkin huolimatta, että eilen uhosin mielettömän toimivaa yhteistyötä minun ja uuden mustan kipponi välillä, otin kuitenkin bränikkään kulkupeliini myös vakuutuksen. (päivän paras ja samalla yllättävin veto)
Kuinka ollakkaan töistä lähtiessäni tapahtui jotain mielenkiintoista (vaan ei kovin yllättävää).
Kohtasin jotain niinkin ihmeellistä kuin liikennevalot. Tämän häkkyrän punainen väri ei kuitenkaan herättänyt kipon kuskissa minkäänlaista vihiä siitä, että olisi tarpeen pysähtyä. Myöskään punaisiin valoihin jo pysähtynyt edellä ajava auto ei sekään laittanut vielä hälytyskelloja soimaan. 
Oikeastaan hälytyskellot (voi kai sitäkin jonkin sortin kilinäksikin kutsua) soivat vasta siinä kohtaa kun olinkin jo melko tiiviissä paketissa edellä ajavan takapusku…

Vain astmaa. Ja maalaisonnea.

Jumanpiude tämä elämähän on yhtä muutosten juhlaa. Ostin kuulkaa elämäni ensimmäisen oman auton. Sellainen pieni ja söpö taloudellinen musta kippo - siinäpä nuo auton oleellisimmat tiedot.
Tosin pelkääjän paikalla istuneen herran vankka mielipide koskien ajotaitojani kuului kuitenkin seuraavasti: "Tämä auto ei kevättä nää." Todellakin näkee. Me ajetaan kippanan kanssa auringonlaskuun ja sieltä vielä poiskin - me ollaan rautaa. <3
Käydessäni sumplimassa laina-asioita pankissa sain tietooni melkoisen infopaketin. Sen lisäksi että henki-, tai sairasvakuutuksista meikäläisen on turha enää haaveilla - on kaikenmaailman lainaturvatkin jo poissuljettu. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden papereissa mä kupsahdan käytännössä minä hetkenä hyvänsä. 
PYH! Jonkinsortin vuosihuolto hoidettiin ainakin eilen käydessäni työterveyslääkärin vastaanotolla keuhkojen oirelujen vuoksi. Lääkäri kuuli keuhkojen oikealta puolelta jonkinlaista "natinaa" mutta keuhkokuvat osoittivat tilanteen n…

Mä maalaistyttö oon (mut en laita suihketta kainaloon koska sekin aiheuttaa kuulemma syöpää)

Täällä sitä taas ollaan - maaseudulla. Rauha, hiljaisuus, pimeys. Ja paskat! Sen sijaan talo on täytetty valtavalla määrällä äänekästä (jopa kiukunomaista) vääntöä kodin sisustuksesta, takan oikeaoppisesta sytytystavasta sekä pyhän keittiön järjestelystä. Sinne ei mulla ole tällä hetkellä mitään asiaa, mutta tilanteen tasaamiseksi aion pitää visusti kaikki oikeudet talon pöllöihin sekä kynttiläkokoelmaan - sekä niiden sijaintiin. Nyt kun talon toinen mielipide on paennut punttisalille, päätin itse hankkia sen rauhan ja tunnelman, jota olen "persoonallisessa" vuokra-asunnossani jo kauan kaipaillut. Takkatuli, villasukat, joululaulut ja kynttilät (15 kappaletta) <3 Alan myös pikkuhiljaa siirtymään joulumielelle ja kipasin pikku ostoksilla. Mieleni tekisi jo koristella tuo nurkassa huuteleva valkoisen täydellinen kuusi, mutta koska lapset tulevat luokseni vasta muutaman päivän kuluttua, tekisin äidillistä syntiä. Harkitsin kuitenkin jo vakavasti kuusen koristelua ja taas pu…