Miehistä olemusta ja kumpuasiaa (erikseen)

Kyllä mä sanon että kolmenkympinkriisi muuttuu murheista pienimmäksi, kun puhelimeen pärähtää työkeikkaa seuraavin saattein:
"Tarvitaan keikalle hyvännäköinen ja reipas mies - pääsetkö?"

No totta hitossa pääsisin - jos en juuri silloin olisi jo matkalla "sinne mis on lämmin".
Ihanaa että maskuliinisuuteni on huomattu... or not.

No - flunssa siis kaatoi tämän muijan viime viikolla petiin ja täten luonnollisesti salit ja muut (ne lukemattomat muut) liikuntamuodot jäi kuvioista pois.
Tämän lisäksi totesin olevani heikko myös ravintopuolella.
Kun todellinen "miesflunssa" osuu naiseen ja kaataa tämän petiin, kaatuu sillä samalla sekunnilla myös koko terveellisen ruokavalion pohja. Siellä peiton alla EI vaan kykene syömään terveellisesti - tai ollenkaan.

Paino putosi kahden kilon verran ja sekin lähti varmaan suoraan jo lähes olemattomista lihaksista.
HÖH.

MUTTA KUMPU-UUTISIA!!!

Piipahdin tänään korjausleikkauksen jälkitarkastuksessa ja poistuin huoneesta varmaan lähinnä "peura ajovaloissa" -tyyppisellä ilmeellä.
ettei jäisi epäselväksi....
Kuvittelin, että käyn vilauttamassa kummut kirurgille ja täten toteamassa että "hienot on" ja kotiin. MUTTA EI.

Kirurgi oli toki tyytyväinen työnsä tuloksiin (kuten minäkin) mutta samaan hengenvetoon totesi toisen kuitenkin olevan aavistuksen alempana (puhutaan ehkä sentistä?) ja aavistuksen pienempi kuin toinen. Tämäkin oli itselläni kyllä tiedossa, mutta ei tullut MIELEENKÄÄN alkaa tuollaisesta minimaalisesti epäsymmetrisyydestä marisemaan.
Olinhan saanut jo omasta mielestäni kaksi täydellistä yhden kuiviin imetyn tilalle.

Epäsymmetrisyyden lisäksi kirurgi oli hieman tyytymätön rinnoissa tuntuviin implantin reunoihin.
Pyhä Kirurgi haluaa siis työnsä jäljen olevan täyttä priimaa, joten lähitulevaisuudessa tiedossa on paikallispuudutuksessa tehtävä "kursitaan toista kumpua vähän ylemmäs" ja "laitetaan vielä vähän lisätäytettä pehmentämään reunoja" -operaatio rasvansiirron kera.
Kirurgi oli toki hieman huolissaan mistä rasvaa saadaan, mutta vakuutin takapuoleni ja reiteni olevan täysin valmiita luopumaan omistaan.
Varmistin materiaalin saannin vielä kotimatkalla kurvaamalla mäkkärin kautta.

Ei siis voi kuin ihmetellä ja olla melko turhamaisen onnellinen, miten paljon jaksavat nähdä vaivaa (ja rahaa) vain kahden kummun tähden.

No se niistä arvokkaista kummuista.


HIRRRVEEEN ihanaa loppuviikkoa <3

Päivä vanhainkotina ja lehmäasiaa.

WHAT A WEEKEND. (tai no puolikas vasta)

Järjestettiin sisarusten (puolisoineen ja lapsineen) kanssa meidän vanhemmille ja mummolle vähän erilainen yllätysillanvietto täällä meillä maaseudulla eilen. Homma meinasi peruuntua sairastumiseni vuoksi mutta porskutin panadolin voimalla kuitenkin illanvieton läpi.

Väkersin vanhuksille alkuun runon, josta päivän ohjelma saattaa avautua tässä hieman teillekin.
Se ralli meni jotakuinkin näin:

Nyt on tullut aika teidän
päästä luksus vanhainkotiin meidän
Tämä hupi kestää päivän vaan
ois syytä siis alkaa jo nauttimaan

Ensin täytyykin tarkistaa
löytyykö mummojen lasista jo kuplivaa
Emme herrojakaan aio unohtaa
joten saisiko vaarille olla jotain tujumpaa?

Ohjelma ei ole hääppöinen
mutta henkilökunta takaa sen
että fiilis on erinomainen
ja täten tulee illasta ikimuistoinen

Vaan joko alkaa huiko painaa
alamme lähestymään illallisaikaa
Keittiön kokki "Korhonen" (nimi muutettu)
juuri taikoi teille lasagnen

Ruuan jälkeen saa käydä maate
koska kohta jo vaihdetaan toinen vaate
Ei lepo meillä kauan kestä
mummot ja vaarit kun täytyy myös pestä

Ulkona odottaa siis kylpy lämmin
kehoitan vanhuksia siis lempeämmin
kunhan makuultanne maltatte vaan
siirtykää uima-asua vaihtamaan.

Pesun jälkeen taas kokoonnutaan
kahvipöytään juoruamaan
Keittiön leipuri "Tiivonen" (nimi muutettu)
loihti teille suklaakakkusen

Ilta on vapaata ohjelmaa
ja juomaa kyllä tarjoillaan
Jos jotakuta alkaa vaikka laulattaa
sekin meillä sallitaan.

Tervetuloa siis mukaan vaan
tätä erilaista vanhainkotia kokeilemaan
Vaan muistakaa - tää ei oo jatkuvaa
älkää siis perkele jääkö tänne asumaan

Sen enempää itseämme hehkuttamatta..... mutta.... OLI AIVAN MAHTAVA ILTA!!! HYVÄ ME HYVÄ ME HYVÄ ME HYVÄ ME..... ja meidän perHE. (mieletön riimi)

Oli saunaa, poreallasta, lasten järjestämä tietokilpailu, hyvää ruokaa - seuran erinomaisuudesta nyt puhumattakaan.
Kyllä mä vaan sanon, että meillä on aivan mielettömät perherikkaudet - ne henkiset sellaiset. (Ei ainakaan kukaan ole vielä paljastanut mitään suurta maallista mammonaa omistavansa)

Ja hei - kenen lähes 85 vuotias mummo nököttää nuorten joukossa aamuyön pikkutunneilla viimeisenä porealtaassa ja viimeisenä valveilla (ja päivittelee facebookkiaan)? KYSYNPÄHÄN VAAN.

Kyllä mä vaan nyt sanon, että järjestäkää hyvännenaika ihmiset aikaa niille vanhemmillenne ja isovanhemmillenne. nennennennenne... NIH.
(Jos siis siihen vielä mahdollisuus.)

Aamulla lähdettiin vieraiden kanssa tutustumaan naapurin uuteen navettaan, jossa uskomattomat robotit hoitelee lypsyhommat tuosta vain.
On niin valtavan upeeta nähdä, miten ruhtinaaliset tilat lehmillä siellä on - ja miten onnellisia ne on <3
Kaksi mieleenpainuvinta onnenhetkeä navetassa:

-  Jono lypsykoneella (jopa jo lypsetyt yrittävät kiertää koneeseen uusintaan herkkujen toivossa mutta viisas lypsykone avaa portit ja ohjaa "pettyneet" lehmät lypsyltä pois ) <3
- Automaattirapsutin keskellä navetta. Ruuhkaa oli siinäkin <3

Voisin kirjoittaa luvattoman pitkän hehkutuksen lypsykoneiden hienouksista ja lehmien hyvistä oltavista, mutta näin lyhykäisyydessään kiteytän pointtini näin:
Suosikaa herrantähen kotimaisia (sen enempää nimiä mainitsematta mutta VALIO) tuotteita. Oikeesti. <3
möö

Sitkeää miesflunssaa ja häähumua.

ULIULIULI...
Katala flunssakuume on iskenyt kehooni ja ulinan määrästä päätellen oireet viittaavat epäilyttävästi miesflunssaan. -> Potilas ulisee kovaäänisesti ja vaatii täysihoitoa, koska on itse täysin toimintakyvytön.

Aamun olot saivat vielä arvoisensa kruunun, kun poika (5 v) kertoi minun näyttävän herätessäni "jotenkin rumalta ja vanhalta."

Totta se kyllä onkin. Meinasin ottaa kuvan todisteeksi blogiinkin, mutta se oli kertakaikkisesti täysin julkaisukelvoton.
On se perkele, että vaikka sitä kuinka ihoonsa panostaa kaikenmaailman puhdistusemulsioilla, kasvovoiteilla, kasvovesillä ja silmänympärysvoiteilla - niin harakkanaama on ja pysyy.
Eikä se liiemmin tulevaisuudessa ainakaan parempaan päin ole menossa.
Tässä kohtaa syvä halleluja meikkien läsnäololle <3

Viikonloppu meni rakkauden humussa. Sain kunnian olla vieraana ystäväni Bridezillan (vuoden paras hääblogi!!!!)  täydellisissä häissä.
Voi sitä onnen määrää mikä hehkui hääparin kasvoilla.
Nuo on aina niitä hetkiä, kun tämä loputtoman romantiikannälkäinen sutturakin ihan herkistyy.
Voih sentään <3

Jos kuitenkin häätaikoihin on uskomista, tässä pitäisi itsekin taas rouviintua piakkoin.
Imasin nimittäin sen samperin heittokimpun TAAS syliini. Edellisen kerran tämä tapahtui Heinäkuussa.
Äitini sen jo viime kesänä loistavasti kiteytti sanoin: "Voi perkele!"

ups.

Hääreissun jännittävin osuus oli kuitenkin matka hääpaikalle, kun kuskina toimi noinkin arveluttavan näköinen henkilö. (Kuvassa vasemmalla.)
Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin vammoitta.
jaiks.
 Sitten muihin onnenhetkiin......
Oi katsokaa, mitä mulla on.. Niin täydellisen ja NIIN söpö pilkkihaalari.
Vuosia olen haalarista haaveillut ja nyt se kävi toteen - ja vielä VAALEANPUNAISENA <3
Eiks olekin ihana (kera duck facen) ???

Täydellinen haalari
Nyt täytyy heittää peitto korviin ja alkaa harjoittelemaan tätä Bobilta opittua "saisinko palvelua" -ilmettä. Jos vaikka toimisi tässä man flun ohessa.....?

#annahuomioo

Viesti sinulle MIES (ja vähän myös nainen)

Vaikka blogini lukijoista varmaan 99 % on naisia, toivon tämän kirjoituksen tavoittavan myös muutaman miehen.

 Luin nimittäin TÄMÄN ARTIKKELIN ja mulle tuli justiinsa asiaa erityisesti MIEHILLE.

Kyllä - olen vaativa kumppani. Ehkä jopa keskivertoa vaativampi.
(Mörökölli allekirjoittanee täysin)
En tiedä moniko nainen lukeutuu samaan huomionhakuiseen kategoriaan kuin meikäläinen, mutta nyt mulla olis teille erityisesti miehet pikkuvinkki, jolla pienennätte mahdollisuuksia tulla yllätetyksi avioerolla.
(Ja nyt tosikot voivat jättää lukemisen tähän)

"Luottamus, kunnioitus ja hyvä seksi. Nämä kolme asiaa ovat useimpien miesten mielestä tärkeitä parisuhteen onnellisuuden kannalta."

Tärkeitä kaikki - mutta missä on rakkaus, läheisyys, huomio, yhteinen aika.... ?
Ei siis ihme jos ero on tullut yllätyksenä (vaikka seksi luistaakin)

YMMÄRTÄKÄÄ MIEHET NYT HERRANTÄHEN , ETTEI SE NAISTEN HUOMIOINTI OLE MITÄÄN RAKETTITIEDETTÄ!
(ja ymmärtäkää naiset, että miesten huomiointi sitäkin helpompaa)

Täten haluan pienen ravistelun kera antaa teille parisuhteessa eläville muutaman ihan pikku tipsin meidän kaikkien huomionhakuisten - mutta kovin ainutlaatuisten naisten (ja miestenkin) puolesta.

1. Kauppayllätys
MIES - onko yksinkertaisempaa tapaa muistaa rakkaintasi, kuin tuoda kaupasta ruokaostosten lomassa jokin pieni yllätys. Suklaa? Kukkia? Mitä näitä persoonattomia vaihtoehtoja nyt on.
Tämä ei vaadi kovinkaan paljon - korkeintaan yhden ylimääräisen kädenojennuksen kaupan hyllyllä.

NAINEN - tuo miehellesi vaikka yllätyskalja. Ilahtuu varmasti.

2. Viesti
MIES - jos kuitenkin kuvittelet olevasi liian persoonallinen kukkahärpättimille tai turvaudut tyypilliseen: "Ei kukkia kannata ostaa kun ei ne kauaa kestä" -ajatusmaailmaan, miten olisi ihan vaikka yks kaks yllättävä, rakkautta ja romantiikkaa puhkuva tekstiviesti kesken työpäivän?
Siinä olisi takuuvarmasti moni nainen ihmeissään, kun perinteisten, informaatiota tulvivien "OK" -viestien sijaan puhelimeen puskee ehtaa rakkautta.
Tämä vie aikaa n. 2 minuuttia.
Kyllä sä ehdit.

NAINEN - rakkaudenosoituksien sijaan rustaa viestiin lyhyt ja ytimekäs ilmoitus illan antimista. Mies on kotona nopeammin kuin uskotkaan.

3. Kosketus
MIES - anna hali. Tai mitäpä jos heittäytyisit oikein villiksi ja pussaisit? Ihan ohimennen ja yllättäen.
Kerää lisäpisteitä kertomalla jokin rakkautta puhkuva syy teollesi.
Työlästä? Ei todellakaan. Aikaa tuskin kului edes minuuttia.

NAINEN - älä herrantähen anna halia ainakaan kesken lätkäpelin.

4. Illallinen
MIES - jos olet valmis panostamaan vähän lisää - siivoa. Ja laita ruoka.
Se tunne kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja pääsee suoraan valmiiseen pöytään (eikä tarvitse jynssätä niitä aamuisia puurotahroja ennen ateriointia)
No - miehenä varmaan tiedätte sen tunteen.
Naisena ei niinkään.

NAINEN - jätä salaatti pois ja väännä rasvainen makkispekkis. Oluesta lisäpisteitä.

5. Ajattele
 MIES - mitä jos ihan joku päivä antaisit vaikka hetken sille ajatukselle, miksi valitsit aikanaan juuri tämän naisen elämääsi? Miksi rakastuit ja sitouduit juuri häneen?
Voin melkein vannoa, että näiden asioiden kirjoittaminen kirjeen muodossa ei myöskään tuottaisi minkäänalaista vahinkoa.
Päinvastoin - saattaisit kerätä saavillisen unelmamiespisteitä.
Tämä vaatii ajallisesti eniten, mutta on varmasti sen arvoista.

NAINEN - älä vaivaudu. Ei mies jaksa mitään listaa lukea.
Vitsi vitsi - tee lyhyt ja ytimekäs lista - muista kehua ulkonäköä ja itsestään kasvaneita lihaksia.
Ei liian työlästä luettavaa.

6. Kehu julkisesti
MIES - vaikka äijäporukassa onkin valtavan hauskaa heittää tyypillistä "kyllä tää kotiolot voittaa" ja "nälkä lähtee syömällä, vaimo juomalla" -vitsiä - niin miten olisi, jos joskus ihan yks kaks yllättäen julkisesti sanoisitkin rakkaastasi jotakin kaunista?
Okei - tämä on ehkä vähän liikaa vaadittu, mutta on takuuvarmasti "Vuoden Tosimies" -palkinnon arvoinen teko.

NAINEN - kun mies tämän luettuaan ottaa vinkistä vaarin ja tuo sen suklaalevyn yllättäen - muista kehua miestäsi VUOLAASTI julkisesti. Erityisesti facebookissa. (Muista kuva suklaalevystä)

7. Ole läsnä
MIES - vie rakkaasi jonnekin hänelle mieluisaan paikkaan tai järjestä yhteistä kivaa tekemistä.
(Ei seksiä)
Vaikka oman mukavuusalueesi ulkopuolelle.
Pisteitä satelee....

NAINEN - kehoita miestäsi järjestämään saunailta äijien kesken. Älä jää mukaan.

Saanen myös muistuttaa, että näiden asioiden toteuttaminen ei ole kertaluontoista. Se, että viet ne kukat (tai kaljan) kerran, ei tarkoita että olet vapautettu tehtävistä "kunnes kuolema teidät erottaa".

AAMEN.


Kiire elää.

Tällä viikolla kun lapset ovat olleet meikäläisen hellässä huomassa, salitreenien määrä on pudonnut vähäisestä -> pyöreeseen nollaan. Suurin kiitos kuulunee (muuten niin ihanalle) kyläsalille, jonka lapsiparkki loistaa olemattomuudellaan ja täten aiheuttaa ongelmia näille mielettömille treeniputkille.
(Ripaus sarkasmia.)

Pakko kuitenkin myöntää, että tällä viikolla treenaamattomuus ei ole ottanut edes päähän.
Lasten kanssa puuhailu on ollut sen verran muksaa ja sen verran tärkeämpää, jotta mitä väliä jostain hetkellisestä salitauosta. Energiaa hiipuu takuuvarmasti myös tämän oman pikku lauman kanssa.

pikkupesue
Yksi tämän viikon suosikeistani on ollut pihalle itseväkerretty spurgugrilli jossa tunnelmalliset notskimakkarat. <3
Saatiin naapuripariskuntakin mukaan nauttimaan pienestä-suuresta arjen ilosta.
Tänään tiedossa notski-iltapala osa 2.

arjen pieniä iloja
Tämä maalla asuminen on vain niin <3
Tai just nyt tuntuu siltä. Vielä vuosi sitten tuntui päinvastaiselta.
Vuosi sitten halusin kaupunkiin.
Pois maalta. Pois keskeneräisen ikuisuusprojektin työmaalta.
Todellisuudessa siinä ei ollut edes kyse kodin sijainnista.

Halusin vain vastoinkäymisten jälkeen aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja toivoin enemmän kuin mitään, että aika rientäisi ja parantaisi haavat - sekä ne syövän, että avioeron jättämät.
Muistan ajatelleeni, että olin epäonnistunut.
Sitten menikin jo lujaa.

Nyt olen tässä kodissa taas.  Eri elämäntilanteessa - eri siviilisäädyllä.
Eronnut - vai avoliitossa? Mitä väliä - jos onnellinen.
Aika on parantanut haavoja kuten toivoinkin ja elän taas niin normaalia elämää, kun se tällä persoonallisuudella vain suinkin on mahdollista.
Joskus mennään lujaa - fiilispohjalta ja ratkaisut tehdään ennen pohdintaa.

Äidillä on selitys tähänkin:
"Sulla on vaan niin kiire elää" <3

Just niin. Mulla on aina ollut kiire elää - mutta kun sairastuu 27-vuotiaana syöpään, niin kiirehän siinä vasta tuleekin.
Sitä se on - mun elämää <3

Äiti kuitenkin joskus sanoi, että "anna mennä - elämää tää vaan on. Ethän sä kuitenkaan mitään rikollista tee, etkä aiheuta kenellekään mielipahaa noilla tempauksillasi".

Ihanaa olla vähän hunsvotti. Se tekee onnelliseksi <3

Mun neuvo siis on - TEHKÄÄ asioita hetken mielijohteesta - jos se vaan tekee teidät onnelliseksi.
(eikä aiheuta muille mielipahaa).

P,S,
Kolmenkympinkriisi laajenee yhä vain. Eilen ostin itselleni hokkarit.
Miksikö? Yhtään en tiedä.
Varmaan siksi, että ajattelin lähteä jäälle huiskimaan jääkiekkoa (nappuloiden kanssa) ja myös varmaan siksi, etten ole koskaan osannut luistella kaunareilla tyttömäisen ihanasti.
Silti epäilen olevani vähän ongelmissa... (niiden henkisten lisäksi)



Maanantaiajatuksia.

Pärkkele sehän on taas maanantai. Voi sitä valituksen määrää, jota Suomi on tänään pullollaan.
Haluan muistuttaa, että maanantai voi olla muutakin kuin pelkkää kurjuutta.
Oma onneni muodostuu tänään lapsista, jotka saapuvat isältään taas luokseni.
Suunnittelin kaivavani hangen alta spurgugrillin esiin ja paistaa lasten kanssa illalla notskimakkarat.
Säävaraus.

Maailmakin pelastettiin tuossa viikonloppuna kylän akkojen voimin.
Istuttiin pitkästä aikaa iltaa saunaillan merkeissä ja voi ettien että
miten voimaannuttavaa se taas olikaan. Ei kyetty edes baariin (vaikka lupauduin kuskiksikin) vaan möllötettiin sohvalla, vatsat täynnä, aamun pikku tunneille saakka. Maailma (tai ainakin meidän kylä) on nyt taas hirvittävän paljon parempi paikka.

Laadukkaan illan - ja hyvien yöunien jälkeen eilisaamu alkoi energisesti Duo Disasterin kanssa metsälenkillä.
Aamuleikkejä
Aina tuo teräspapan energisyys vaan jaksaa yllättää. Ei ihan heti tule noiden touhuja katsellessa mieleen, että pappa täyttää kohta jo 12 vuotta.
Talon toinen yllättäjä on tuo spanieli, joka onnistuu kolaamaan kerta toisensa jälkeen metsän lumet kätevästi myös kotiin. Pitäisi ottaa mukaan varmaan myös pihahommia helpottamaan....

ups.
No sitten vähän ruokajuttuja...
Aamupalat on tuottaneet maidottomuuden myötä yhä tuskaa, koska rahka on ollut ennen yksinkertaisesti vain helppo ja nopea vaihtoehto. Mua ei ole siunattu rikkaalla mielikuvituksella mitä ravintoon(kaan) tulee, joten se vaikeuttaa valintoja keittiössä entisestään.
Tänään löysin kuitenkin tällaisen puurovaihtoehdon (Fazer Alku vadelmainen kaurapuuro) ja päätin kokeilla.


- Ei lisättyä sokeria,
- Ei lisäaineita
- Ei säilöntäaineita
- Lisää vain kuuma vesi
(Kätevää varsinkin töissä)

Sokerittomuus oli yksi kriteereistäni puuron valinnassa ja nyt makutestin suorittaneena on kyllä todettava, että tämän sokerittomammaksi ei puuro tosiaan mene. Niin on hajuton ja mauton, että oli pakko tuunata puuroa banaaniviipaleilla.
Puuro juuri ja juuri pelastettu - ja tuunattuna ihan kelpo vaihtoehto aamiaispöytään.
Proteiinipitoisia, nopeita aamupalavinkkejä kuitenkin vastaanotetaan!

Treenit?
Mitkä treenit.... Ainiin - pääsinhän mä taas salimarkkujen kanssa yhteistreeneihin. Se oli kuulkaa kaksi tiukkaa tuntia hauis-ojentajakärsimystä ja vaikka pienillä painoilla meninkin niin kipeetä se teki.
Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin itkupotkuraivareilta.

Palasin myös hiihdoladulle, koska huonon muistini vuoksi ehdin jo unohtaa miten kamalaa se on.
MÄ VIHAAN HIIHTOA!
40 tuskaisen minuutin aikana mummot hiihti ohi ja kaaduin kahdesti.
Mutta mä hiihdin silti. Ja hiihdän varmaan jatkossakin (kunhan ehdin unohtaa miten kamalaa se on.)

Kävin hiljattain myös hakemassa viimeisen satsin "reissurokotetta."
Terveydenhoitaja pistosta laittaessa totesi: "Jaha - käsivarsista päätellen treenaat, joten tänään sitten jalkapäivä jos on salille päästävä."
Mä aloin JUSTIINSA tykkäämään meidän terkkarista oikein tosissaan!!
Jos näistä pulkannaruista pystyy kukaan havaitsemaan mun käyneen joskus pikkupainoja nostelemassa niin HALLELUJA - se vaatii meinaan jo melkoisia erikois-skilssejä ja meediontaitoja.

Mut tästä se lähtee... taas.

Rakas, sinusta on tullut hullukka

Tarkoitukseni oli keventää edellisen kirjoitukseni tuomaa negatiivista lehahdusta kertomalla onnellisia asioista, mutta jokseenkin hapan pe...