Itsestäänselvien ovien sulkemista ja pärstäpulmaa.

Elämä on siitä hauska reissu, ettei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. 
Menneellä viikolla jysäytin irtisanomisilmoituksen työnantajani pöytään. Siinä yllättyi sekä työnantaja, että kottarainen itse.
Kohti uusia seikkailuja - sanovat.
 Jos ei välillä hulluttele, ota riskejä ja sulje itsestäänselviä ovia, voi jäädä paljosta paitsi.

Kuten esimerkiksi tästä JYMY-yllätyksestä.
Sinne jäi kauppaan tutun ja turvallisen pakkasluukun taakse itsestäänselvä Ben & Jerry's ja mukaan tarttui jotain aivan uutta ja tajunnanräjäyttävän hyvää.

Jymyjymyjymy.

NYCin matkakin lähestyy ja mielessä vilisee tunteita jännityksestä iloon ja pelkoon.
Niin lupasin taas itselleni valmistella englanninkielentaitoni sellaiselle itsevarmuuden tasolle, etten joutuisi ahdistumaan mahdollisista  - jopa todennäköisistä vieraskielisistä kohtaamisista.
Minussakin kun asuu pieni epäsosiaalinen ihminen - mutta vain in english.

Mielessä oli ensisijaisesti aloittaa jokin koukuttava sarja ilman tekstitystä.
Jotain siinä meni kuitenkin vikaan, kun löysin itseni koukusta nimeltä "Silta".
Pääkielinä ruotsi ja tanska.
Hienosti.

Jotta jos jollakulla on tiedossa helvatun hyviä englanninopintoideoita joiden avulla vanhakin koira oppii uusia temppuja, niin antaa palaa.
Olen ihan pelkkänä korvana.

MUTTA VOI TURHANPÄIVÄISYYS.
One of those days kun yrittää loihtia itsestään luonnollisen upeaa luomusta silmille hyppivien kauneusvinkkien avulla.

"Näin saat tuuheamman näköiset kulmakarvat"
Ja videolla meikkitaiteilija hipsuttaa jo pööfekteille kulmille olemattoman määrän kulmakynää. SIMSALABIM.
Koitappa tämmösillä sytostaattien lopullisesti käräyttämillä harvakarvoilla ja lahjattomin käsin hipsutella.
Ei voittoa.

"Näin teet superhelpon arkikampauksen"
Nämä videot ovatkin lemppareitani. 
Juhlalliset arkikampaukset koostuvat yleensä hiusten jakamisesta moniin osiin. Omani loppuvat kesken jo ensimmäisen vaiheen jälkeen.
Ei syntynyt superhelppoa - eikä varsinkaan upeaa luomusta.
Syntyi pikkusormen paksuinen ponnari.
UU-U UU-U.

"Uusi look ilmaiseksi - kokeile tukkakikkaa"
Ja paljon hehkutettu KIKKA on uskokaa tai älkää - JAKAUKSEN PAIKAN MUUTTAMINEN - FOR FREE.
No, kyllä sillä uuden lookin sai. Tosin 90-luku soitti ja sanoi haluavansa kampauksensa takaisin.



"Upea silmämeikki - näin levität luomivärin kuin ammattilainen"
KYYYLLLÄ vain.
Joka kerta sama hakattu pandalook vaikka kaikkensa antaisi.
 

Ratkaisu: Ei luomiväriä.

Eikä tämä juurikasvulla luonnostaan liukuvärjätty tukkakaan nyt liiemmin enää peilikuvaa säväytä. Kottarainen tahtoo UUTTA.

 PÄÄKAUPUNKISEUDUN HIUSVÄRIEN TAIKURI LUTTINEN - OTATKO HAASTEEN VASTAAN?
Mielellään järkihinnalla. 
<3

Upeaa itsekurittomuutta ja suruakin.

Rakas ystäväni kertoi minulle nähneensä voimaeläin aiheisen unen.
Herätessään hän oli havainnut virtahepoa muistuttavat ääriviivat vatsassaan ja näin ollen selvittänyt voimaeläimensä.
Epäilen vahvasti, että omani on shar pei.

Kuppikakkupakaroiden liikuntapäiväkirja osa 2. 
Ilmoitin itseni paikallisen salin "Hyvänolon startti" -ryhmään, jossa tarkoituksena on hakea PT:n opastuksella sekä tiiviin yhteishengen kautta uutta motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin.
Ekassa tapaamisessa rykäsin elämäni ensimmäisen lihaskuntotestin - joskaan en aivan rutikuivin tuloksin.
30 sekunnin (per liike - daa) aikana:
 
16 vatsalihasta
28 kyykkyä
38 selkää
22 kottaraisen punnerrusta
 
Seuraavana päivänä koko kuppikakkuvartaloni oli aivan hajalla.
Olinhan antanut kaikkeni ja treenannut elämäni kovimmat 2 minuuttia.
 
Tällaisen rehkimisen jälkeen selän luomienpoistotoimenpide tuli kuin tilauksesta ja voi ottaa kirurgin määräämän, kahden viikon hikiliikuntakiellon totisen tosissaan.
Näiden viikkojen aikana kuvioon istuukin loistavasti itselleni jo kovin tuttu "Pakarat on lastattu...." -teemapeli.

Ottaen huomioon, että hikiliikuntakiellon lisäksi aikatauluun osui myös kuukausittainen "huoltokatko" ja siitä aiheutuvat kiukunpuuskat, on oikeudenmukaisempaa että tällä viikolla pakarat on lastattu muun muassa:

Värikkäillä sokereilla

Ups 1
Nestemäisellä ja juustoisella sokerilla

Ups 2
Keksiksi naamioituneella sokerilla

Ups 3
Ai että miten sokeriton sujuu?
UPEESTI.

Onnea on kuitenkin omistaa luppakorvaystävä, joka vie kuppikakkupakaroita myös lenkille.

 
Leikki sikseen.
Mennyt viikko toi elämäämme myös surua ja luopumista, kun 12 -vuotias pappakoiramme nukkui pois.

Vielä vuosi sitten paasasin siitä, etten ikinä ottaisi uroskoiraa, en kuuna päivänä saksanpaimenkoiraa, en missään tapauksessa vanhaa koiraa - saati toista koiraa ylipäätään!
Sitten tuli Pappa ja mursi ennakko- ja kaikki muutkin luulot kertalaakista.

Vuoden ehdimme kerätä yhteisiä muistoja ja nyt Pappa vaatii palvelua vain yläkerran henkilökunnalta <3
 
  
Pappa ainutlaatuinen <3
  Ikävä.


Uusi vuosi, uusi (syövätön) muija.

Menin aivan muina uudenvuodenlupailijoina salille vuoden toisena päivänä. Kuinka klassista. 
En siellä kauan kuppikakkupakaroitani heilutellut, mutta sen verran että pääsinpähän sanomaan.
Loppuvuosi sitten taas selitellään - kaikki muu on pelkkää bonusta ja sellaisista tulee palkita.

No tottahan toki latasin loppuvuoden herkkumättö-övereiden jälkeen pöytään myös kourallisen lupauksia, jotka rajoittuvat vahvasti sokeri- sekä alkoholiongelmani äärelle.
 Vieroitusoireet tulee tosin kestää ensisijaisesti vain NYCin matkaan asti (halleluja helmikuu) eivätkä nekään mitenkään joustamattomin ehdoin - tietenkään.

Kukkahattutädit voivat huokaista nyt kuitenkin helpotuksesta kertoessani, että viittaus alkoholiongelmaan oli vitsi.
(Vai oliko?)

Vuodenvaihdekin taittui parhaassa mahdollisessa, ylikypsäksi kriisipuuroksikin tituleeratussa seurassa.
Aivan muina hutikkaisina siskoksina.
<3
Mutta voi Tissi-Teri minkä teit heti alkuvuoden uutisotsikoille.
Pahoittelut myöhäisheräämisestä aiheen tiimoilta, mutta haluan ehdottomasti tuoda oman henkilökohtaisen jälkipyykkini julki.

Olin juuri riisunut ruhoni nakkemoodiin ja valmistautumassa aamusuihkuun, kun pysähdyin kohun saattelemana tutkailemaan pikkusen pilkottuja kumpujani tarkemmin.
Siinä arpisia kumpujani tökkiessä mietin, että "näillä" on imetetty kaksi lasta - enemmän ja vähemmän julkisesti. Koskaan kenenkään Niittien katseista tai mielipiteistä piittaamatta.
 Nyt näistä selästä revityistä, kertaalleen kasaan kurotuista, silikonin täyttämistä munkeista ei irtoaisi enää maidonpisaraakaan. Ei nyt, eikä myöhemmin.
Karvapeltoa viljelevistä albiinonänneistä nyt puhumattakaan.
Näissä vuoden 2014 syöpävapaissa malleissa olisi Terillä ihmettelemistä.

Nämä tissiaiheet alkaa olla niin nähty. Huomaan omien kokemuksieni pohjalta puhuvan niistä kuin kahvipullasta konsanaan. Kellä on yks, kellä kaks ja kellä ei laisin.
Tissi ku tissi. Näkyy tai ei näy.

Vaan aina löytyy näitä mielensäpahoittajia, joten Teri lähettäisin sulle nyt siis ihan pikkuset terkut:
Käyttäydy - tai sun sähköpostis täyttyy mun arpisesta karvaviljelmästä.

Ja voi pojat, syövästä puheenollen. Kävin eilen tapaamassa onkologiani vuosikontrollin merkeissä.
Veriarvot silkkaa priimaa, mutta huimausten ja näköhäiriöiden vuoksi sain päivystysajan pään TT-kuvaan. Sinne taas varjoaineet suoneen ja muija putkeen.
Tänä aamuna malttamattomuus palkittiin ja sain kuulla aina yhtä helpottavat uutiset.
EI SYÖPÄÄ. (Päässä vain henkistä vikaa.)
<3
Niin helpottunut. Niin onnellinen. Niin kiitollinen.

Syövätön muija

Rakas, sinusta on tullut hullukka

Tarkoitukseni oli keventää edellisen kirjoitukseni tuomaa negatiivista lehahdusta kertomalla onnellisia asioista, mutta jokseenkin hapan pe...