Aavistuksen kätevämpi emäntä.

Olen aktivoitunut keittiössä ja alkanut leikkiä kätevämpää emäntää muutenkin kuin lämmityspuuhissa.

Kevätaamut ovat aiheuttaneet myös äkillistä tarvetta aamiaisen tarjoiluun parvekkeella.
Eilen tällaisella aamiaisella tarjoiltiin marjaisaa raakapuuroa, avokadoa, kananmunia sekä kuvauksen aikana jäähtynyttä kauramaitolattea.
<3

On loihdittu parsa-avokado-pastaa ja kana-pinaatti-herne-wokkia, mutta eilen tein kyllä yhden parhaimmista mestariteoksistani. Sellaisella persoonallisella tavalla toteutettuna.

Parsa-fetapiirakkaa haettiin, mutta smoothieta tuli.
TADAA.
Onko se ny niin justiinsa.

Vaikka aamut alkavat uskottavasti terveysherkuilla, on selkärankani katkennut ihan viimeistään illalla tullatessani epätoivoisesti herkkukaappien jämäsisällöt.

Todellisuudessa meidän kaapit on täynnä makeisia. Suklaalevyjäkin on valehtelematta ainakin kymmenen – karkkipusseista puhumattakaan. Mutta jostain syystä onnekseni juuri nämä eivät kuitenkaan ole tarpeeksi hyviä tyydyttääkseen himojani, joten ne saavat olla rauhassa. Niihin kajotaan vain ääritilanteissa.

Hommasimme tovi sitten tukkupaketin Puhdistamon appelsiini-raakasuklaapatukoita. Ne olivat erinomainen apu näihin hallitsemattomiin naisenmielisiin himotilanteisiin.
Nyt raakasuklaat ovat loppu ja niin olen minäkin.

Koska arvasin Lontoosta hankkimieni bonuskilojen jääneen asumaan kehooni odotettua pidemmäksi aikaa, olin kaukaa viisas ja tein vähäiset vaatehankintani niin sanotusti turvallisemmilla kokovesillä. Löysempi parempi.

Ainoastaan joka suuntaan venyvät stretch-housut lupasivat nimensä puolesta jonkin sortin "push up" -efektiä pakaroiden suunnille, mutta näitä kuppikakuilla varustettuja pakaroita ne eivät kyllä pelastaneet.
Tämän luokan kankuille ei mahda mitään edes aivastuksen voimalla haaroista repeävät Freddyt.

Mutta tässä nämä Lontoosta tehdyt halpalöydöt vähemmän edustavan ja alati heiluvan kottaraisen päällä.

Housut / Bershka
Toppi / Primark
Kengät / Primark
Kukkariepu / Forever21

P.S. Sitä vielä vaan, että elämä on aika ihanaa <3

Hello from the other side.

Reissu lunasti kaikki lupauksensa sateisesta Lontoosta.
Siellä on hirveen vaikeaa olla nättinä, kun sataa kaatamalla. Päätettiin, ettei olla sokerista eikä täten investoitu sateenvarjoon. Ponnarinkin kähersin – ihan vain piruuttani.
Arjen wet t-shirt -näyttelyhän siellä on käynnissä kaduilla ympäri vuoden, mutta näillä eväillä ei ole syytä osallistua,

Olen käynyt Lontoossa kahdesti aiemminkin, mutta niitä kertoja ei lasketa koska kyseessä on molemmilla kerroilla ollut edellisen työyhteisöni pikkujouluretki. Minä ja 10 miestä ei tiedä kuin paikallisten pubien olutnähtävyyksiä.

Tällä kertaa tuli luuhattua siellä sun täällä – 75 600 askeleen verran. Ilman olutta.

Sade pakotti jättämään kameran päiväretkiltä pois, mutta nappasin puhelimella muistoksi pari kuvaa näistä syötävän ihanista taloista, jotka olisin mielelläni pakannut matkalaukkuuni mukaan.
 

Reissun ehdottomiin kohokohtiin lukeutuu kuitenkin Camden Townin laitamilta löydetty vintagehenkinen Oat Milk -kahvila, jossa maidottoman ihanien kauramaitolatte-valikoimien lisäksi tarjolla on suolaisia ja makeita vegeleivoksia ja sen semmoista hippipurtavaa – lämminhenkistä palvelua unohtamatta.
Harmillisen tyhjää tuntui olevan ja aukioloaikojakin oli supistettu hiljattain. Olisin ollut ihan valmis pakkaamaan tämänkin pienen kahvilan matkalaukkuuni ja tuomaan kotimaan kamaralle.

Tämän suosittelen kokemaan ja tukemaan, jos yhtään arvostaa tämänkaltaisia asioita.
<3


Koska mukanamme oli vain käsimatkatavaroille tarvittava tila, ei massiivisten tuliaisten tuominen ollut mahdollista. Sen sijaan otimme muistoksi muutamat Fish & Chipsit ja runsaan annoksen muuta evästä, jotka kulkevat todella kätevästi mm. vatsan ja pakaran seudulla kotiin saakka.

Ihan jo jännittää, kumpaanko pakaraan ne nämäkin nutellavohvelit lopulta asettuu.

Maksimoimme kyllä viime hetken kalorinpolton juostessamme lentokentän läpi – taulujen jo vihjatessa portin sulkeutuneen. Hikiniagaran saattelemana istuimme koneessa 10 minuuttia ennen nousua.

Pahoittelut vieressä istuvalle rouvalle, joka joutui kokemaan 3 tunnin hikiniagarani niin läheltä.

Ja kiitos Lontoo, toivottavasti tapaamme vielä <3

Helteestä ropinaan – kottaraisen lailla.

Olipa onni, että alkoi nämä helteet. Hetken ehdin jo pohtimaan, että mihin housuihin nämä kevään 4 bonuskiloa sulloisin, vaan hellemekkoonhan ne istuvat erinomaisesti.

Sallin äitienpäivän kunniaksi koko elopainoni liikkua vapaasti valitessani päälleni Thaimaan torikauppiaalta tingityn pinkin lakanan. En ole aiemmin löytänyt sopivaa tilaisuutta käyttää tätä (haalarin kanssa mukavuudessa kilpailevaa) kolttua.
Nyt rykäsin sen päälleni ja kävimme koko perheen voimin Rajasaaren koirapuistossa imaisemassa itseemme aimo annoksen aurinkoenergiaa. Ihan jo siltäkin varalta ettei paha mieli yllätä seuraavien kolmen päivän aikana Lontoon sateissa.

Äitienpäivä oli ja meni enkä juuri nyt ole äitiyden ylitsevuotavaa hehkua puhkuvassa moodissa. Todellisuudessa meidän äitienpäivä meni arkisen kireästi. Lapsien kinastellessa ja minun ahdistuessa epäonnistuneesta kasvatuksesta. Illalla kuitenkin syleilimme ja suukottelimme. Pahoittelimme kukin käytöstämme.

En voi sietää äitienpäivän luomaa painetta sekä lasten, että äitien onnistumiselle.
Enkä varsinkaan sen aiheuttamaa painetta lapsista haaveileville lapsettomille.

Rakastan lapsiani. Enemmän kuin mitään muuta. Rakastan myös timanttista äitiäni, ainutlaatuisesta mummostani puhumattakaan. En tarvitse äitienpäivää yhteistä onneamme ja rakkauttamme todistamaan tai juhlistamaan.
Meillä räiskytään ja rakastetaan. Ihan avoimesti joka päivä <3

Ja nyt siihen sadereissuun. Olen katsokaas Lontoossa.
Ja tähän väliin haluankin kiittää tätä ainutlaatuista äitiäni, isääni ja jopa siskoani, jotka mahdollistivat tämän täysin puuntakaa tulevan reissun. Lisäkiitos myös uskolliselle Julille, joka mitä pikaisemmalla varoitusajalla ottaa spanielimme hellään huomaansa <3
Työnantajistani puhumattakaan.
Olette aarteita. Ja minä onnekas <3

Vaan eihän se olisi matka eikä mikään, jos en toimisi itselleni luontaiseen tapaan – tunaroimalla jotakin osa-aluetta matkan kulusta ja täten aiheuttamalla paheksuntaa ja hämmennystä lentokentän henkilökunnan tai kanssamatkustajien keskuudessa.

Tällä kertaa leikin nimi oli: "Missä passi on?"
Leikin sääntöihin kuuluu, että passi jätetään turvatarkastuksen läpivalaisulaatikkoon hipihiljaa lepäämään, josta se kulkeutuu laatikkopinojen kasvaessa kätevästi tuntemattomaan tarkastusjonoon, ennaltamäärittelemättömään pinoon.
Sikäli hassunhauska leikki, että niitä pinoja ja laatikoita on aika paljon. Jonojen määrästä puhumattakaan.

Leikin voitti ripeä mies henkilökunnan joukosta, joka ei kuitenkaan ihan vielä passikuvani nähdessään uskaltanut luovuttaa asiakirjaa haltuuni. Nimellä varmisettiin, että tuo kuvassa näkyvä siilitukkainen, kokaiinin salakuljettajalta näyttävä syöpämuija oli sama kuin edessä seisova nöyrä, hiukset kasvattanut kottarainen.

Tein tällä lennolla kuitenkin oman elämäni historiaa, sillä istuin ja kirjoitin pilvien päällä vailla huolen häivää, pulssin jyskyttäessä leposykkeellä. Istuin paikallani alati läpättämättä, puristmatta hikisin ottein nojatuolia tai seuralaiseni nukkuvia raajoja.
En syönyt mitään. Eikä edes pierettänyt.
Itseasiassa jopa nautin tuosta matkasta, eikä määränpäässä odottava kaatosateen lupaama viikkokaan horjuta mielenterveyttäni.

Nyt on aika jättää levähdyshetki hotellissa taakse ja lähteä etsimään kaupungille luvattua kaatosadetta.
Palaan asiaan hömpylät. Aurinkoista alkavaa viikkoa sinne kotimaan kamaralle.
<3

Tallinnan budjettimatkan havaintoja ja haalarin jatko-osa.

Pyrähdys Tallinnassa ihanan, mutta persaukisen naislauman kanssa piti olla budjettimatka vailla vertaa. Päädyimme investoimaan A-luokan hyttibudjetin mieluummin kansibaariin ja tyytyä B-luokan yöuniin. 22 h risteilyn B-luokka lunasti lupaukset täysin.
Oma budjettini repesi Tallinnassa, mutta siitä lisää kohta.

Kerta toisensa jälkeen huomaan käyttäväni ison osan risteilystä analysoimalla risteilyn heteromieskansaa yhä vain hämmentyneenä.
Mitä näille miesparoille tapahtuu lähtöselvityksen jäädessä taakse ja sielun siirtyessä putkesta alukseen?

Muutamia yksilöhavaintoja:

Hyttimies
Tämä yksilö (vaikkakin yleensä laumoissa) aloittaa niin sanotut "naapuritervehdykset" jo hytteihin pyrkiessään. Tyypillisiä suusta lentäviä lausahduksia ovat mm. "no nyt kävi pojat säkä kun on noin kauniita leidejä naapurissa" ja muita samaan kategoriaan meneviä hassun hauskoja, muttei niin toimivia heittoja.

Tämä samainen yksilö istuu myös laumansa kanssa aamuun saakka ovi auki musiikin raikaessa hyttikäytävillä – ohikulkevien naarasyksilöiden raisua huomiointia unohtamatta.
Keskustelun aiheet vaihtelevat aina pissasta kakkaan ja siitä haipakkaa vauhtia eteenpäin pippeliin ja aina pimppiin saakka. Tämä yksilö nauraa omille luokattoman lapsellisille jutuillensa niin että räkä lentää.  Sillä tavalla miehisesti – tiedättehän. Muiden säestäessä.
Esimerkkinä yksi suosikeistani: "Nälkä lähtee syömällä ja vaimo juomalla."

Tällä miestyypillä – vastoin hänen kaikkia odotuksiaan, ei yleensä käy flaksi.
Tämän (varsinkin perheellisen) yksilön vuoden kohokohta on tämä niin sanottu "poikien risteily". 
Munaristeilyksikin kutsutaan.

Tanssimies
Tätä lajityyppiä on kahdenlaista. Diskomies, sekä humppamies. Humppamies on herrasmies. Voi olla sinnikäskin hakiessaan yhä uudelleen tanssimaan, mutta ymmärtää säännön, jossa katse on kosketusta sallitumpaa. Kiertää salia kunnes sopiva daami löytyy. Vie niin että soi.

Diskomies ei ymmärrä vihjeitä, eikä suoria torjuntoja. Hän hytkyy takanasi, vaikka selässäsi lukisi kissan kokoisin kirjaimin "älä tee sitä." Löydät hänen kätensä tai vyönsolkensa perskummuiltasi yhä uudelleen.
Hän jatkaa, kunnes tajuaa havainnoida uuden uhrin. 
Ja palaa takaisin, kun ei uuden uhrin kanssa lykästänyt ja on ehtinyt jo unohtaa yrittäneensä.
Paluuaika vaihtelee muutamasta minuutista muutamaan tuntiin.
Tämä mies saattaa löytää hyttiseuraa, mutta useimmiten näiden naispuolisten yksilöiden toinen silmä on jo unilla toisen vielä sinnitellessä.

Kaverimies
Tämä saattaa olla yksilöistä harmittomin. Perheellinen kiltti mies, joka on läsnä kavereidensa painostuksesta. Mies, jonka vaimokaan ei ilahtunut reissusta, mutta joka tuo moraalinsa lähtöselvityksen läpi aina alukseen saakka.
Saattaa irroitella odotettua enemmän, mutta pitää mielellään housut jalassa.

Se mikä valtaosaa näistä erityyppisistä yksilöistä kuitenkin yhdistää on sormus. Sen lisäksi, että lähtöselvitykseen jätetään järki, jää sinne järjen seuraksi myös moraali.
Muisti on yleensä suositeltu jättämään alukseen, jotta avio- tai perhe-elämä voi risteilyn jälkeen jatkua nöyrän normaalisti.

Laitoin havaintoni tauolle kaupunkikävelyn ajaksi ja keskityin hokemaan itselleni mantraa budjettini pienuudesta. Erehdyin poikkeamaan kuitenkin pääkadulta vaateliikkeen sisäpuolelle ja budjetti repesi siltä istumalta.
Näin unelmieni haalarin osa 2.

Tein hankintaperustelut itselleni sovituskopissa ennätysajassa ja marssin kassalle.

Tänään oli aika pukea tämä täydellisyys päälle perhereissulla Korkeasaareen.
#haalaripäivä #mukavuusennenkaikkea ja tietysti #saahyllyä ja se näkyy.

Ja koska eläimiähän Korkeasaaressa ei näe, niin tässä kuvia reissussa mukana kulkeneesta kottaraisesta poikasineen.

Tilanne vaati tietysti tarkan suunnitelman, jota kukaan ei lopulta kuitenkaan kykene noudattamaan. Fiiliksellä mennään niinkuin tähänkin asti.

Haalarin hankintakin sai erinomaisen lisäperustelun ja minä viran. 
Menin pullotelineestä erinomaisesti. Pääsen ehkä ensi kerrallakin mukaan haalarini kanssa.

Potkupuku / River Island
Kengät / kepeimmät mitä kaapista tähän hätään löytyi – Reebok.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ja lompakon nyörit kiinni.
Aamen.
<3

Kottaraisen vappu(haalari)

Hitto, vappujuhlat yllättivät kottaraisen ja oli hankittava pikaisesti päällepantavaa. 
(Shoppailu – tuo kohtaloista karmein.)

Viitaten edelliseen blogikirjoitukseeni trendiviiveestä – tein sen taas.
Hyppysissä elämäni ensimmäinen HAALARI.

Ystäväni puki tällaisen "potkupuvuksikin" tituleeratun asun päällensä 5 vuotta sitten. Minä löysin sen elämääni eilen. Enkä haluaisi pukea päälleni enää muuta.

Olkapäät paljastavan potkupukuni neitsytmatka alkoi eilen, mutta ihan loppuun asti en asuvalintaani miettinyt napatessani alle vain olkaimelliset rintaliivit.
Kiitos selkäviipaleilla täytettyjen ja painovoimaa uhmaavasti kurottujen kumpujeni, potkupuvun pukeminen päälle ilman kumpukannattimia oli mahdollista. Joskin pieni riski.

Koska kumpujani ei ole siunattu tuntoaistein, on olemassa hienoinen mahdollisuus jossa hyvän biisin kuullessaan kummut huomaamattani ottaisivat niin sanotusti "tilan haltuun".
Korviini ei ole kuitenkaan kantautunut tietoa mahdollisesta syöpämuijan kannushowsta.

Sen sijaan kuppikakuilla täytetyille pakaroilleni tämä asu ei anna piiruakaan anteeksi.
Tilaa lyllertää on. Ja se näkyy.

Potkupuvullani on kuitenkin monta loistavaa persoonaa.

1. Korkokengät vain jalkaan ja kultalaukkua kylkeen – juhla-asu on valmis.
2. Juhlista palatessa kengät hittoon ja asu päällä pötköttämään sohvalle. Tadaa – taivaallinen kotiasu.
3. Seuraavana päivänä sandaalit jalkaan ja potkupuvussa vappupiknikille.
(Valitettavasti vain tästä kokonaisuudesta kuvatodisteita)

En halua oikeasti riisua tätä enää ikinä. Mun keho voi just nyt niin valtavan upeesti. Sillä on tilaa liikkua ja se nauttii siitä. Se voi tehdä vaikka kuperkeikan ilman että kiristää tai hiertää yhtään mistään.
Mieli hakeutuu jo hankkimaan potkupukuja lisää.

Potkupuku – Gina Tricot

Piknik-menu Vantaalaisittain ei ollut Tähtitorninmäelle tarpeeksi arvokas, joten pysyttelimme suosiolla arvoisessamme lähipuistikossa.
Ruissipseillä, Brie-juustolla sekä viikunahillolla ei Helsingin työväkeä säväytetä.
Yhden spanielin huomion sillä kyllä sai.

Vappuillan kruunasi tietysti perinteinen maksalaatikko. Eikä niin perinteisistä astioista, vaan (ainoista puhtaista) eniten lautasia muistuttavista – TADAA teekupeista.


Onni – ei se oo niin justiinsa. <3

P.S. Vappuja piti kanssa toivottaa, mutta se ny meni jo.

Rakas, sinusta on tullut hullukka

Tarkoitukseni oli keventää edellisen kirjoitukseni tuomaa negatiivista lehahdusta kertomalla onnellisia asioista, mutta jokseenkin hapan pe...