Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Loppuun asti lusitaan.

Voi perhejoulu ja Lapin maisemat. Aina olen ihmetellyt, mikä siinä Lapissa nyt niin viehättää mutta taivas varjele – se pitääkin kokea itse.

Matka tänne talven ihmemaahan oli pitkä ja työläs. 19 tunnin ajomatka (kyydissä) tämän mahakumpareen kanssa ei ollut helpoin matkani, mutta on pakko olla itsekin hieman positiivisesti yllättynyt miten hyvin se meni. Mitä nyt pysähdyttiin joka toisella bensa-asemalla pienen miehen muistuttaessa rakon elämäntehtävästä.  Joulu oli mieleinen. Jo pelkästään yhdessäolo perheen kanssa, kiireettömyys, monipuolinen ravinnonsaanti ja nämä ennennäkemättömät maisemat saivat mielen onnelliseksi. Extrailoa tuotti tietysti anopin ja miniän yhtenäisen värimaailman kohtaaminen kuusen luona. Ylitin reissullamme myös hieman riskirajoja lähtiessäni hetken mielijohteedta lasten kanssa Levin rinteisiin. Tyrkkäsin lapset hiihtokoulun kautta mäkeen ja heidän intonsa vain jotenkin mystisesti kaivoi muistoiksi jääneet rinnehaaveeni esiin. Kävin ostamassa päälleni takin, …

Rakas, minusta on tullut pullukka

Ensinnäkin valtavan suuri kiitos kaikille onnentoivotuksista. Avio-onnea on riittänyt menneen viikon aikana runsaasti ja huumorinkoetusosuudesta on tällä kertaa vastannut tuore aviomies taikoessaan sormuksensa hävyksiin vain muutaman käyttöpäivän jälkeen. Tilanne on kuitenkin jo hallussa ja vaimo saanut vahingoniloista mielihyvää kerätessään muistiinpanoja kettuilukansioonsa pahan päivän varalle. Valtakunnassa kaikki siis hyvin ja voidaan siirtyä arkisempiin asioihin. Kohtisuoraan vaa'alle.

Piipahdin 29. raskausviikon kunniaksi vaa'alla ja +10 kg paukkui rikki niin että heilahti. Lukema toki selittää jokapäiväiseksi ongelmaksi muodostuneen kenkien pukemisen tai epätoivoisen haaveen nauhojen omatoimisesta solminnasta. Nämä arkiaskareet ovat nykyään melko luovaa puuhaa tullakseen saavutetuksi. Jään peilikirkkaaksi päällystämä asfaltti vie viimeisetkin lenkkihalut ulkoilun koostuessa lähinnä hiipimällä "pikkukiviä jalkani alle mä metsästän" -teemalla.
Koska ailahteleva…

Never say never - osa 2.

Mieleni tekisi kertoa kuinka viikonloppumme teemana oli yllätyksellisyys, mutta kyllä fakta taitaa olla se, ettei tämän kottaraisen elämässä tapahtuvat asiat yllätä enää ketään.
Vietimme eilen naamiaishenkisiä tupaantuliaisia uudessa kodissamme ja olimmekin esittäneet hartaan toiveen vieraiden vakavasta heittäytymisestä juhlan teemaan. Itse illan teema sai kuitenkin muutama viikko sitten pienen ennakkokäänteen, kun elämääni rakkaudella rikastuttava mieshenkilö esitti sydänkäpyselleen kosinnaksikin kutsutun pyynnön. Naamiaisasumme oli siltä istumalta valmis – ehta hääpari.
Molemmille oli päivän selvää että aidot oikeat megahääjuhlat eivät kelluta venettämme millään tapaa, joten kiusallinen ja lähinnä muodollinen toimenpide suoritettiin läheisiltä salaa Helsingin Käräjäoikeudessa.
Mikäpä olisi romanttisempaa kuin riisuutua hetki ennen työpäivää läpivalaisua varten kolttusilleen Käräjäoikeuden turvatarkastuksessa ja kohdata ennen hääseremoniaa äärimmäisen kuiva asiakaspalveluhaahka palv…